Toimeentuloselvitys 2024: Ajatukset tulevaisuudesta

6. AJATUKSET TULEVAISUUDESTA

Johdanto
Koettu toimeentulo
Vanhempien tai huoltajien taloudellinen tuki
Opintososiaaliset etuudet
Koulutusvalinnat
Ajatukset tulevaisuudesta
6.1. KESKEISTÄ
6.2. TULOKSET
Mitä suunnittelet tekeväsi tämän tutkinnon jälkeen?
Tulevaisuuteen liittyvät väittämät
Suhtaudun luottavaisesti tulevaisuuteeni
Tulen kouluttautumaan jatkuvasti pitääkseni ammattitaitoani yllä
Uskon palaavani uudelleen päätoimiseksi opiskelijaksi
Jatko-opintoihin liittyvät väittämät
Toiveammattini vaatii minulta jatko-opintoja
Olen valmis muuttamaan kauemmaksikin jatko-opiskelupaikan vuoksi
Minulla on hyvät mahdollisuudet saada haluamani jatko-opiskelupaikka
Olen valmis rahoittamaan jatko-opintojani myös opintolainalla
Olen varma, että kykenen rahoittamaan jatko-opintoni
Tulevaisuus viiden tai kymmenen vuoden tähtäimellä
Opiskelu
Asuminen ja perhe
Talous
6.3. SELITETTÄVÄT MUUTTUJAT
Selvityksen toteutus

Keskeistä

Yleisin tulevaisuuden suunnitelma nykyisen tutkinnon jälkeen oli ammatillisessa koulutuksessa opiskelevilla työelämään siirtyminen ja lukiolaisilla yliopistoon pyrkiminen
Jatko-opintoja suunnittelevista vastaajista vain neljännes ilmoitti olevansa varma, että pystyy rahoittamaan jatko-opintonsa, hieman alle puolet vastaajista oli päinvastaisella kannalla
Hieman useampi, vajaa kolmannes vastaajista kertoi olevansa valmis rahoittamaan jatko-opintojaan myös opintolainalla, mutta hieman alle puolet vastaajista oli tästäkin eri mieltä
Kyselyhetken taloudellisella tilanteella oli yhteys siihen, miten vastaaja uskoi joidenkin lueteltujen asioiden tapahtuvan tulevaisuudessa. Heikommassa taloudellisessa tilanteessa olevat pitivät muita epätodennäköisempänä korkeakoulututkinnon suorittamista tai ulkomailla opiskelemista, toiselle paikkakunnalle muuttamista opintojen vuoksi, omistusasunnon hankkimista, sijoittamista tai sitä, että palkka riittää välttämättömien menojen lisäksi muuhunkin.

Tulokset

Mitä suunnittelet tekeväsi tämän tutkinnon jälkeen? (Koulutussektorin mukaan)

Prosenttia, N = 1 032. Ristiintaulukoinnin tilastollinen merkitsevyystaso: *** p < 0,001 ** p < 0,01 * p < 0,05 (ns.) p > 0,05

Vastaajilta tiedusteltiin, mitä he suunnittelevat tekevänsä sen jälkeen, kun ovat suorittaneet tutkinnon, jota kyselyhetkellä opiskelevat. Kysymyksessä oli mahdollista valita useita vaihtoehtoja, paitsi jos valitsi vaihtoehdon en ole vielä päättänyt. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista noin kaksi kolmesta (65 %) kertoi haluavansa siirtyä työelämään ja neljännes (26 %) aikoi pyrkiä ammattikorkeakouluun. 15 prosenttia aikoi suorittaa varusmies- tai siviilipalveluksen ja 12 prosenttia ei ollut vielä päättänyt. Lukiolaisista lähes kaksi kolmannesta aikoi pyrkiä yliopistoon ja kolmannes aikoi pitää välivuoden opiskelusta. Varusmies- tai siviilipalveluksen aikoi suorittaa 23 prosenttia, ammattikorkeakouluun aikoi pyrkiä 18 prosenttia ja 10 prosenttia ei ollut vielä päättänyt. Tuloksissa näkyy selvästi se, että lukiosta tähdätään jatko-opintoihin (joko välivuoden kautta tai ilman) ja ammatillisesta koulutuksesta työelämään. Lisäksi lukiolaiset ovat pääsääntöisesti nuorempia kuin ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat, jolloin asevelvollisuus on useammalla suorittamatta ja tulevaisuuden suunnitelmat mahdollisesti muuten avoimempia.

Mitä suunnittelet tekeväsi tämän tutkinnon jälkeen? (Taloudellisen tilanteen mukaan)

Prosenttia, N = 1 030. Ristiintaulukoinnin tilastollinen merkitsevyystaso: *** p < 0,001 ** p < 0,01 * p < 0,05 (ns.) p > 0,05

Tutkinnon jälkeisiä suunnitelmia tarkasteltiin myös sen mukaan, millaiseksi vastaaja arvioi oman taloudellisen tilanteensa. Selvin ero näkyy siinä, että huonossa taloudellisessa tilanteessa olevat (62 %) haluavat siirtyä useammin työelämään kuin kohtalaisessa (50 %) tai hyvässä (47 %) taloudellisessa tilanteessa olevat. Yliopistoon pyrkiminen oli selvästi harvemmin suunnitelmissa huonossa taloudellisessa tilanteessa olevilla (13 %) kuin hyvässä tai kohtalaisessa tilanteessa olevilla (molemmilla 22 %). Vastaavasti ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen oli yleisempää (9 %) niillä, joiden taloudellinen tilanne on huono kuin niillä, joiden taloudellinen tilanne on hyvä tai kohtalainen (4 % molemmilla).

Tulevaisuuteen liittyvät väittämät

Vastaajia pyydettiin arvioimaan kolmea tulevaisuuteen liittyvää väittämää. Eniten samaa mieltä (43 %) oltiin väittämän suhtaudun luottavaisesti tulevaisuuteeni kanssa. Vain noin kolmannes vastaajista oli samaa mieltä väittämien tulen kouluttautumaan jatkuvasti pitääkseni ammattitaitoani yllä ja uskon palaavani uudelleen päätoimiseksi opiskelijaksi. Jälkimmäisen väittämän kanssa oli eri mieltä jopa noin 40 prosenttia vastanneista.

Suhtaudun luottavaisesti tulevaisuuteeni

Prosenttia, N = 1 122. Ristiintaulukoinnin tilastollinen merkitsevyystaso: *** p < 0,001 ** p < 0,01 * p < 0,05 (ns.) p > 0,05

Nuorimmat, alle 18-vuotiaat vastaajat (46 %) olivat vanhempia vastaajia useammin samaa mieltä väittämän suhtaudun luottavaisesti tulevaisuuteeni kanssa. Eri mieltä olevien osuus kasvoi hieman iän myötä. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista oli kolmannes valinnut keskimmäisen vastausvaihtoehdon eli ei ollut samaa eikä eri mieltä väittämän kanssa, kun taas lukiolaiset olivat heitä useammin sekä samaa että eri mieltä väittämän kanssa. Selvästi suuremmat erot näkyvät kuitenkin siinä, millaisena vastaaja kokee taloudellisen tilanteensa tai terveydentilan. Hyvä taloudellinen (60 % samaa mieltä väittämän kanssa) tai terveydellinen (59 %) tilanne on voimakkaasti yhteydessä siihen, että suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti. Kohtalainen tai huono terveydentila heikentää suhtautumista tulevaisuuteen vielä enemmän kuin kohtalainen tai huono taloudellinen tilanne.

Tulen kouluttautumaan jatkuvasti pitääkseni ammattitaitoani yllä

Prosenttia, N = 1 099. Ristiintaulukoinnin tilastollinen merkitsevyystaso: *** p < 0,001 ** p < 0,01 * p < 0,05 (ns.) p > 0,05

Lukiolaiset olivat selvästi useammin samaa mieltä (39 %) ja harvemmin eri mieltä (21 %) väittämän tulen kouluttautumaan jatkuvasti pitääkseni ammattitaitoani yllä kanssa kuin ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat (33 % samaa mieltä ja 32 % eri mieltä väittämän kanssa). Osittain tämä saattaa liittyä siihen, että lukiossa opiskelevat vastaajat ovat pääsääntöisesti nuorempia kuin ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat ja he tulevat todennäköisemmin osallistumaan myös tutkintoon johtavaan koulutukseen nykyisen tutkinnon jälkeen. Väittämän kanssa samaa mieltä olevien osuus kasvaa iän myötä. Taloudellisella tilanteella tai terveydentilalla ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä muuttujaan.

Uskon palaavani uudelleen päätoimiseksi opiskelijaksi

Prosenttia, N = 1 102. Ristiintaulukoinnin tilastollinen merkitsevyystaso: *** p < 0,001 ** p < 0,01 * p < 0,05 (ns.) p > 0,05

Kaksi kolmesta lukiossa opiskelevasta (65 %) uskoo palaavansa uudelleen päätoimiseksi opiskelijaksi, kun ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista vain noin neljännes (23 %) oli samaa mieltä väittämän kanssa. Iän mukaisessa tarkastelussa päätoimiseksi opiskelijaksi palaamista pitivät epätodennäköisimpänä vähintään 20-vuotiaat vastaajat (48 % eri mieltä väittämän kanssa), jotka ikänsä puolesta saattavat suorittaa jo toista toisen asteen tutkintoaan. Samaten alle 18-vuotiaat pitivät tätä melko epätodennäköisenä, mutta 18–19-vuotiaat vastaajat pitivät jatko-opintoja todennäköisempinä. Voi olettaa, että tässä ryhmässä on eniten oppivelvollisuutensa juuri päättäviä, joille jatko-opintojen pohtiminen on ajankohtaisinta.

Jatko-opintoihin liittyvät väittämät

Niiltä, jotka olivat aiemmin kertoneet suunnittelevansa jatko-opintoja nykyisen tutkinnon jälkeen, tiedusteltiin mielipidettä viidestä jatko-opintoja koskevasta väittämästä. Eniten oltiin samaa mieltä (78 %) väittämän toiveammattini vaatii minulta jatko-opintoja kanssa. Noin kaksi kolmesta vastaajasta (64 %) olisi valmis muuttamaan kauemmaksikin jatko-opiskelupaikan vuoksi ja puolet (51 %) arvioi mahdollisuutensa hyväksi saada haluamansa jatko-opiskelupaikka. Vain vajaa kolmannes (30 %) olisi valmis rahoittamaan jatko-opintojaan opintolainalla ja neljännes (26 %) oli varma siitä, että kykenee rahoittamaan jatko-opintonsa.

Toiveammattini vaatii minulta jatko-opintoja

Prosenttia, N = 475. Ristiintaulukoinnin tilastollinen merkitsevyystaso: *** p < 0,001 ** p < 0,01 * p < 0,05 (ns.) p > 0,05

Valtaosa (94 %) jatko-opintoja suunnittelevista lukiolaisista ja kaksi kolmesta (67 %) ammatillisessa koulutuksessa olevista oli samaa mieltä väittämän toiveammattini vaatii minulta jatko-opintoja kanssa. Nuoremmat vastaajat olivat useammin samaa mieltä väittämän kanssa kuin vähintään 20-vuotiaat. Vastaajan taloudellinen tilanne ei ollut tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä selitettävään muuttujaan, mutta jos vähintään toisella vanhemmista oli korkeakoulututkinto, oli jatko-opintoja vaativa toiveammatti todennäköisempi.

Olen valmis muuttamaan kauemmaksikin jatko-opiskelupaikan vuoksi

Prosenttia, N = 479. Ristiintaulukoinnin tilastollinen merkitsevyystaso: *** p < 0,001 ** p < 0,01 * p < 0,05 (ns.) p > 0,05

Väittämän olen valmis muuttamaan kauemmaksikin jatko-opiskelupaikan vuoksi kanssa olivat eniten samaa mieltä lukiossa opiskelevat (80 %), nuorimmat eli alle 18-vuotiaat vastaajat (72 %) sekä hyvässä taloudellisessa tilanteessa olevat (68 %). Eniten eri mieltä väittämän kanssa olivat vähintään 20-vuotiaat (44 %), huonossa taloudellisessa tilanteessa olevat (30 %) ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat (29 %) vastaajat. Vanhempien koulutuksen mukainen ero ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Minulla on hyvät mahdollisuudet saada haluamani jatko-opiskelupaikka

Prosenttia, N = 479. Ristiintaulukoinnin tilastollinen merkitsevyystaso: *** p < 0,001 ** p < 0,01 * p < 0,05 (ns.) p > 0,05

Arviot väittämästä minulla on hyvät mahdollisuudet saada haluamani jatko-opiskelupaikka vaihtelivat huomattavasti taloudellisen tilanteen mukaan. Niistä, jotka kokivat oman taloudellisen tilanteensa hyväksi, oli samaa mieltä väittämän kanssa jopa 65 prosenttia ja eri mieltä vain seitsemän prosenttia, kun taas huonossa taloudellisessa tilanteessa olevista vain 41 prosenttia oli samaa mieltä ja jopa 24 prosenttia eri mieltä väittämän kanssa. Erot voivat selittyä moni eri tavoin: kyseessä voi olla taloudelliset mahdollisuudet ylipäätään jatko-opintojen suorittamiseen, mahdollisuudet muuttaa opintojen perässä tai mahdollisuus hankkia maksullista valmennusta joko ylioppilaskokeeseen tai korkeakoulujen pääsykokeisiin. Yhteydet voivat olla myös epäsuoria ja liittyä yleisemmin esimerkiksi perheen koulutusmyönteisyyteen tai jopa käsitykseen itsestä oppijana. Vanhempien koulutustasolla tai vastaajan iällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä asiaan. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien oli selvästi hieman vaikeampi arvioida mahdollisuuksiaan saada haluamansa jatko-opiskelupaikka, sillä jopa 40 prosenttia vastanneista ei ollut väittämän kanssa samaa eikä eri mieltä. Vastaava luku oli lukiolaisilla 27 prosenttia, kun samaa mieltä olevia oli heissä selvästi enemmän kuin ammatillisessa koulutuksessa olevissa, ja myös eri mieltä olevia oli hieman enemmän.

Olen valmis rahoittamaan jatko-opintojani myös opintolainalla

Prosenttia, N = 479. Ristiintaulukoinnin tilastollinen merkitsevyystaso: *** p < 0,001 ** p < 0,01 * p < 0,05 (ns.) p > 0,05

Lukiolaiset olivat selvästi useammin samaa mieltä (40 %) väittämän olen valmis rahoittamaan jatko-opintojani myös opintolainalla kanssa kuin ammatillisessa koulutuksessa olevat (23 %). Samaa mieltä olevien osuudessa ei ollut suuria eroja taloudellisen tilanteen mukaisessa tarkastelussa, mutta eri mieltä olevien osuus oli selvästi yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen: kun hyvässä taloudellisessa tilanteessa olevista eri mieltä väittämän kanssa oli reilu kolmannes (37 %), huonossa taloudellisessa tilanteessa olevista näin ajatteli yli puolet (54 %). Vastaajan iän tai vanhempien koulutustason mukaiset erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä.

Olen varma, että kykenen rahoittamaan jatko-opintoni

Prosenttia, N = 481. Ristiintaulukoinnin tilastollinen merkitsevyystaso: *** p < 0,001 ** p < 0,01 * p < 0,05 (ns.) p > 0,05

Taloudellisen tilanteensa hyväksi arvioivista hieman alle puolet oli samaa mieltä väittämän olen varma, että kykenen rahoittamaan jatko-opintoni kanssa, kun tilanteensa huonoksi arvioivista tätä mieltä oli vain seitsemän prosenttia. Eri mieltä väittämän kanssa oli vajaa neljännes (23 %) hyvässä taloudellisessa tilanteessa olevista ja jopa kaksi kolmesta (69 %) huonossa taloudellisessa tilanteessa olevista. Vanhempien koulutustaso tai vastaajan koulutussektori eivät olleet tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä selitettävään muuttujaan. Iän mukaiset erot sen sijaan olivat selviä: Alle 18-vuotiaista vastaajista reilu kolmannes (36 %) oli eri mieltä väittämästä ja vastaavasti noin kolmannes (34 %) samaa mieltä. Vähintään 20-vuotiaista vastaajista yli puolet (54 %) oli eri mieltä ja vain 15 prosenttia samaa mieltä väittämän kanssa. Alaikäisten vastaajien vanhemmat ovat vielä elatusvelvollisia ja moni asuu vielä vanhempiensa kanssa, joten taloudelliset asiat eivät välttämättä ole vielä niin tuttuja, kun taas iäkkäämmät vastaajat asuvat useammin omassa taloudessaan, vanhemmat tukevat heitä taloudellisesti vähemmän ja heillä saattaa olla jo omia lapsia elätettävänä.

Miten arvioisit, että seuraavat asiat toteutuvat kohdallasi seuraavan vuoden, viiden vuoden tai kymmenen vuoden aikana?

Vastaajia pyydettiin arvioimaan erilaisten opiskeluun, asumiseen ja perheeseen sekä talouteen liittyvien asioiden toteutumista seuraavien vuosien aikana. Yleisimpiä jo toteutuneita asioita olivat rahan kerääminen säästöön, rahan sijoittaminen esimerkiksi rahastoihin tai osakkeisiin sekä toiselle paikkakunnalle muuttaminen opintojen vuoksi. Vuoden sisällä toteutuviksi arvioitiin useimmin ammatillisen tutkinnon suorittaminen, ylioppilastutkinnon suorittaminen (oletettavasti nämä ovat tällä hetkellä meneillään olevia opintoja) sekä rahan kerääminen säästöön. Seuraavien viiden vuoden sisällä pidettiin todennäköisenä yleisimmin ammatillisen tutkinnon suorittamista, sitä, että palkka riittää välttämättömien menojen lisäksi muuhunkin ja rahan keräämistä säästöön. Kymmenen vuoden aikajänteellä todennäköisenä pidettiin omistusasunnon hankkimista, korkeakoulututkinnon suorittamista sekä lasten hankkimista. Yleisimmät asiat, joiden ei uskottu tai edes toivottu toteutuvan, olivat ulkomailla opiskeleminen, ylioppilastutkinnon suorittaminen sekä toiselle paikkakunnalle muuttaminen opintojen vuoksi.